Kyösti Virrankoski: Ilmastopaketti
Keskiviikkona 17.12. Euroopan parlamentti hyväksyi ilmastopaketin. Sen keskeinen sisältö on lukusarja 20-20-20-10. Vuoteen 2020 mennessä on tarkoitus vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä 20 %, vähentää energian tarvetta 20 % ennustetusta, lisätä uusiutuvien energiamuotojen osuutta 20 %:iin ja lisätä biopolttoaineiden osuus 10 %:iin liikenteessä.
Tavoite on kova. Päätavoite, eli ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttää kansainvälistä sopimusta, johon pyritään Kööpenhaminassa vuoden kuluttua. Kaikki tehdyt päätökset tähtäävät juuri siihen. EU pyrkii olemaan edelläkävijä sitoutumalla tavoitteisiinsa etukäteen. Miten loppujen lopuksi käy, jää nähtäväksi.
Parlamentissa ilmastopaketin hyväksyminen oli ennen näkemätön menettely, joka kyllä hipoi ns. hyväksyttyjen tapojen rajoja.
Lopullinen sopimus parlamentin neuvottelijoiden ja neuvoston kanssa saatiin edeltäneenä lauantaina. Tämän pohjalta poliittisten ryhmien neuvottelijat sopivat yhteiset lakitekstit. Nämä lyötiin kirjallisina lukkoon maanantaina. Parlamentin jäsenillä tai poliittisilla ryhmillä ei ollut tosiasiallisesti mahdollisuutta keskustella valmiiden tekstien pohjalta ennen tiistain yleiskeskustelua, puhumattakaan, että niihin olisi voinut tehdä muutosesityksiä. Yleensä kaikkiin lainsäädäntöteksteihin ja niihin liittyviin mietintöihin voi tehdä yksityiskohtaisia muutosesityksiä ja vaatia yksityiskohdista erillisiä äänestyksiä. Nyt se oli mahdotonta.
Kompromissiteksti asetettiin täysistunnossa vastakkain kaikkien ennen sopimusta tehtyjen muutosesitysten kanssa, ja sen hyväksyminen tulkittiin siten, että kaikki muutosesitykset ja pyynnöt erillisäänestyksistä raukesivat. Näin ollen jokaisesta lakiesityksestä oli sisällön kannalta vain yksi äänestys, joko -tai, ja sitten loppuäänestykset. Parlamentin yksittäisellä jäsenellä ei ollut vähääkään mahdollisuutta vaikuttaa sisältöön, jonka muutama parlamentin neuvottelija oli hyväksynyt koko lähes 800-jäsenisen parlamentin puolesta.
Tilanne oli ainakin oman lähes 13-vuotisen kokemukseni aikana ainutlaatuinen. Normaalimenettelyssä parlamentti olisi ensimmäisessä lukemisessa hyväksynyt joukon muutosesityksiä komission esitykseen, jonka jälkeen neuvosto olisi käsitellyt asian ja muodostanut oman kantansa. Sen jälkeen parlamentti olisi toisessa lukemisessa tarkastellut neuvoston kantaa, tehnyt siihen mahdollisesti muutosesityksiä, minkä jälkeen asia olisi mennyt sovitteluun ja loppupäätelmiin. Nyt päätösmenettely mukaili enemmän hyväksymismenettelyä, jossa parlamentti sanoo vain kyllä tai ei.
Käsittelyn jälkeen parlamentissa kyllä lausuttiin suuri huoli siitä, että toteutettu menettely ei saa tulla tavaksi, vaan sen tuli olla poikkeus. Nähtäväksi jää.
Ilmastopaketin käsittely kuvasti sitä valtavaa julkista painetta, joka aiheeseen kohdistui. Tulos oli saatava heti, vaikka demokratian rajoja hipoen. Samalla se kuvasti puheenjohtajamaan Ranskan vahvaa asemaa ja erittäin kovaa poliittista taitoa. Ranskalla on taito puristaa oma kantansa läpi sekavassa ja eripuraisessakin ympäristössä, mistä ilmastopaketti on nyt erinomainen esimerkki.
Kyösti Virrankoski (ALDE, Kesk.)
kyosti.virrankoski@europarl.europa.eu
