Reino Paasilinna: Kiistanalaista kaasua
Venäjä ja sen suhteet Eurooppaan ovat olleet kuluneen vuoden aikana jatkuvasti otsikoissa. Tässä vuoropuhelussa Euroopan unioni on yrittänyt koota jäsenmaiden usein soraiset äänet ja neuvotella Venäjän kanssa yhtenä ryhmänä. Joissakin kysymyksissä EU voi muodostaa yhteisen rintaman, mutta toisissa se hajoaa pahasti.
Venäjä menetti poliittista uskottavuutta viime kesän Georgian sodassa, vaikka silloin Georgia oli osapuoli, joka aloitti sotatoimet myös siviiliväestöä vastaan Etelä-Ossetiassa. Jotkut Euroopan unionin jäsenvaltiot olivat nopeita tuomitsemaan kovin sanoin Venäjän toimet Georgiassa, jopa ennen kuin sotaan johtaneita tapahtumia tunnettiin.
Venäjän ja Ukrainan välisen jatkuvan kaasukriisin seurauksena Venäjän maine luotettavana kaasun toimittajana on heikentynyt. Tällä kertaa EU:ssa on ehkä paremmin ymmärretty, että se ajaa parhaiten intressejään Venäjän suuntaan sovittelijana. Estämällä kaasun tulo EU:n alueelle Ukraina veti meidät ongelman sisään. Samoin teki sittemmin Venäjä katkaistessaan EU-kaasun osuuden.
Nyt sekä Venäjän että Ukrainan ministereitä ja kaasuyhtiöiden johto ovat kulkeneet Brysselissä ja Strasbourgissa selittämässä kantojaan ja toimiaan Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle.
Meille Suomessa asiapohjainen lähestymistapa on luonnollisempi kuin monille entisen itäblokin maille, jotka vielä totuttelevat rooliinsa EU:n jäseninä. Viime vuosina Euroopan ja Venäjän suhteet ovat kärsineet lukuisista yksittäisistä ongelmista. Esimerkiksi kiista puolalaisen lihan viennistä Venäjälle tuli Puolan johdolle tapa estää Venäjän ja EU:n kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen neuvottelut.
Kuten uusin kaasukriisi on osoittanut, EU:n energiariippuvuus Venäjästä on suhteitamme määrittävä tosiasia. Yli 40 % EU:ssa käytettävästä kaasusta, kolmannes öljystä ja neljännes hiilestä tuodaan Venäjältä. Kaasusta noin 90 % kulkee Ukrainan kautta unioniin. On syntynyt erikoinen tilanne. Sekä EU että Venäjä pyrkivät rakentamaan energiansiirtoputkia uusille alueille - EU Venäjän ulkopuolelle ja Venäjä entisten neuvostotasavaltojen ulkopuolelle.
EU:n tasolla on pidempään ollut vireillä prosessi uudistaa sisäisiä energiamarkkinoita kilpailukykyisempään, toimivampaan ja naapureita auttavampaan suuntaan. Tämän kevään aikana parlamentin ja neuvoston pitäisi päästä sopuun energiasisämarkkinapaketista. Se tulee vaikuttamaan erityisesti energiaturvallisuuteen ja -omavaraisuuteen. Kuluttajien oikeuksia parannetaan. Sähkön tuotantoyhtiöiden ja jakelun eriyttäminen lisää läpinäkyvyyttä. Myös kolmansien maiden yhtiöille, kuten Gaspromille, tulee samat säännöt täällä kuin EU-maillekin. Niin ikään omat energiayhtiömme voivat toimia Venäjällä syrjimättömillä ehdoilla.
Samalla EU:ssa on käynnissä kunnianhimoinen ohjelma uusiutuvan energian lisäämisestä kahteenkymmeneen prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Vaikka synkät talousnäkymät heikentävät mahdollisuuksia sijoittaa uusiutuviin, EU:n tulee taistella lisätäkseen energian omavaraisuutta kaikin keinoin. Säästämisestä tulee harrastus ja velvollisuus.
Venäjän johto haluaa valtakunnan siirtyvän energian tuottajasta jälkiteolliseksi valtioksi. Tällä hetkellä maa on riippuvainen Euroopan kaupasta (yli 50 %:a viennistä) ja investoinneista, me puolestamme sen energiasta. Venäjän modernisoiminen ei onnistu näköpiirissä olevana aikana ilman toimivaa kansalaisyhteiskuntaa ja kehittyvää demokratiaa. Tietotekniikan vetämä yhteiskunta vaatii luovuutta ja luovuus taas ei kunnolla toimi ahtaissa poliittisissa olosuhteissa. Tämä antaa meille toivoa siitä, että vaikeuksista huolimatta Venäjä ja Eurooppa ovat tulevaisuudessa lähempänä toisiaan - eivätkä vaaraksi toisilleen.
Reino Paasilinna (PSE, SDP)
Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan (ITRE) jäsen ja sen sosialidemokraattisen ryhmän koordinaattori sekä Venäjä-valtuuskunnan varapuheenjohtaja
reino.paasilinna@europarl.europa.eu
