Esko Seppänen: Federalisteja ovat ne, jotka haluavat liittovaltioida Euroopan Unionin. Heidän kotipesänsä on Euroopan parlamentti.
EU ei ole - vielä - liittovaltio, kun se ei voi omilla päätöksillään liittovaltioitua eli lisätä omia toimivaltojaan. Sillä on vain ne toimivallat, jotka jäsenmaat ovat sille luovuttaneet. Jos Lissabonin sopimus hyväksytään, tilanne muuttuu. Siksi federalistit haluavat panna Irlannin kansan äänestämään uudelleen tästä EU:n perustuslaista, jonka se jo kertaalleen hylkäsi.
EU:n korkeimman oikeuden eli EY-tuomioistuimen tulkinnoilla EU ottaa itse itselleen lisää toimivaltaa.
Itsenäisen valtion tärkeimpiin tunnusmerkkeihin kuuluu omien tuomioistuinten päätäntävalta rikoksiin ja niiden rangaistuksiin, eivätkä jäsenvaltiot ole siirtäneet EU:lle valtaa rikoslakien yhdenmukaistamiseen eli harmonisoimiseen.
Komission on suorittanut rikoslakivallankaappauksen ottamalla itselleen jäsenmailta tätä toimivaltaa.
Sen taustalla on EY-tuomioistuimen päätös syyskuulta 2005. Tuomioistuin hyväksyi silloin komission kannan siitä, että tiettyjen ympäristörikosten rangaistukset ovat ympäristöasioita eivätkä oikeudellisia asioita ja että ne siitä syystä kuuluvat EU:n toimivaltaan.
Yksitoista maata silloisesta viidestätoista jäsenvaltiosta, niiden joukossa pieni Suomi, vastusti tällaista tulkintaa. Vaikka siis yli 2/3 jäsenmaista oli sitä mieltä, että ne eivät olleet luovuttaneet kyseistä toimivaltaa EU:lle, EY-tuomioistuin päätti, että ne olivat luovuttaneet. Sen päätöksistä ei voi valittaa.
Jäsenvaltioiden täysivaltaisuutta murennetaan myös edellä mainitulla Lissabonin sopimuksella. Siihen on kirjoitettu maiden yksimielisyyttä vaativien artiklojen kiertämiseksi ns. passerelleja ("kävelysiltoja").
Kun perustussopimusten muuttaminen vaatii aina jäsenmaiden parlamenttien päätöksen, nämä oikotiet tekevät mahdolliseksi perustuslain kirjaimesta poikkeamisen ilman kansanedustajien hyväksyntää. Merkittävin passerelle on artikla 48:
"Kun Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa tai tämän sopimuksen V osastossa määrätään, että neuvosto tekee ratkaisunsa tietyllä alalla tai tietyssä tapauksessa yksimielisesti, Eurooppa-neuvosto voi tehdä päätöksen, jonka mukaan neuvosto voi tehdä ratkaisunsa kyseisellä alalla tai kyseisessä tapauksessa määräenemmistöllä."
Valtioiden johtajat voivat siis pienessä piirissä päättää, että ei tarvita kaikkien parlamenttien päätöstä jäsenmaiden veto-oikeuden murentamiseen.
Määräenemmistömenettely on ylikansallista päätöksentekoa. Kun lait hyväksytään riittävällä enemmistöllä, vähemmistön on noudatettava muiden (lue: isojen maiden) tahtoa. Isoilla mailla - ja Euroopan Parlamentilla - on lakeihin veto-oikeus toisin kuin pienillä jäsenmailla.
Ylikansallisessa päätöksenteossa EU:n jäsenvaltioiden sisäinen demokratia ja poliittinen monimuotoisuus yhdenmukaistetaan ja samanlaistetaan lainsäädännöllä, jonka täytäntöönpanoa valvovat jäsenmaiden virkamiehet. He ovat omissa maissaan ylikansallisen tahdon toimeenpano-osasto.
Vaihtoehto olisi, että tärkeimmät päätökset tehtäisiin lakien sijasta kansainvälisinä sopimuksina. Niiden voimaantulosta päättäisivät sitten jäsenmaiden omat parlamentit.
Eurovaaleissa kansalaisille tarjotaan tilaisuus osoittaa mieltä demokratian puolesta federalistista elämisen ja olemisen yhdenmukaistamisen pakkoa vastaan, ja siinä tarkoituksessa minä käyn äänestämässä.
Esko Seppänen
Esko Seppänen, Vas. (GUE/NGL)
esko.seppanen@europarl.europa.eu
