Eija-Riitta Korhola: Huonoja ja hyviä uutisia

EU:n energiakomissaari Andris Piebalgsin kerrotaan kieltäneen alkukesästä energiapääosastoaan työstämästä uusiutuvia koskevaa direktiiviä toistaiseksi - nautinnon pitkittämiseksi.

Tuolloin Piebalgs kierteli jäsenmaissa Al Goren tyyliin kunniakierroksella, jolla juhlittiin kevään huippukokouksen päätöksiä torjua ilmastonmuutosta: 20 prosentin kasvihuonekaasujen vähennyspäätöstä, 20 prosentin energiansäästöpäästöstä sekä 20 prosentin uusiutuvien päätöstä, kaikki vuoteen 2020 mennessä.

"Antakaa minun nauttia tästä hetkestä! Kun päästään itse direktiiviin ja kansalliseen taakanjakoon, juhlatunnelma kyllä lässähtää ja alkaa riitely", Piepalgs oli tunnustanut.

Ihmettelin itsekin keväällä neuvoston triplapäätöstä: 20/20 vähennyksille, 20/20 säästölle, 20/20 uusiutuville. Erityisesti ihmettelin päätösten loppusoinnukkuutta. Mistä se kertoi ja kenenköhän päästä nämä riimit on repäisty? Runoilijan? Tuskin ainakaan insinöörin.

Nyt viimein on tultu siihen hetkeen, että päätös on myönnetty runoudeksi monella taholla. Jopa komission huhutaan pitävän uusiutuvien tavoitetta teknisesti mahdottomana - vaikka se ei muuta voikaan kuin panna toimeen neuvoston päätöksen. Riitely toden teolla alkaa. Alkaa myös epäilys. Komission luvut julkaistiin tammikuun 23. päivä, ja sitä edeltävällä viikolla Ranskan presidentti Sarkozy ehti jo kyseenalaistaa hankkeen mielekkyyden.

Tunnustan minäkin suoraan, että pidän uusiutuvia (RES) koskevaa päätöstä virheenä, siinä missä kahta muuta oikeina. Päätös kasvihuonekaasujen vähentämisestä ja päätös energiansäästöstä ovat välttämättömiä ja kertovat sen suunnan, johon joka tapauksessa mennään. Voi tietenkin tuntua kummalliselta, miksi ympäristöarvoihin sitoutunut poliitikko voi vastustaa jotakin niin hienoa asiaa kuin uusiutuvien nopeaa lisäämistä. Oletankin että useimmista kansalaisista juuri tämä päätös kuulostaa fiksulta ja - vielä enemmän - kuulostaa tulevaisuudelta.

Tulevaisuutta se onkin. Meidän on mentävä kohti päästötöntä ja vähäpäästöistä maailmaa, jos haluamme hidastaa ilmastonmuutosta. Ongelma on annettu aikataulu, jonka puitteissa meiltä yksinkertaisesti puuttuvat teknologiset mahdollisuudet. Euroopan uusiutuvien osuus on tällä hetkellä 8,5 prosenttia. Vesivoimaa ei enää voida paljoa valjastaa, aurinkoenergia on lupaava mutta teknologisia ratkaisuja puuttuu, tuulivoimaa voidaan lisätä mutta isostakin nimelliskapasiteetista saatava sähköenergia on määrältään vähäinen ja merkitsee usein fossiilisen energian lisäystä vara- tai säätövoimaksi. Vaarana on, että sitovan tavoitteen lunastaminen jää biomassan varaan.

Tavoite - jota ympäristöjärjestöt pitivät liian vaatimattomana - pakottaa Suomen ja koko Euroopan varautumaan massiiviseen puunpolttoon, jonka ympäristövaikutukset voivat olla ekologisesti arvaamattomia. YK:n Euroopan taloudellisen komission ECE:n, YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n sekä Hampurin yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan Euroopan puun kulutus kasvaa bioenergiatavoitteiden takia yli 453 miljoonaa kuutiometriä vuoteen 2020. Pelkästään energiakäyttöön tarvitaan ensi vuosikymmenen lopussa yhtä paljon puuta kuin koko Eurooppa tuottaa tällä hetkellä. Tuollainen määrä merkitsisi ylihakkuita ja kestävän metsätalouden loppua. Surkeaa olisi, jos ilmastomuutoksen hillitsemiseen tarkoitetut toimet kiihdyttäisivät kasvihuoneilmiötä.

Päätös uusiutuvista on olennaisesti erilainen kuin säästö- ja vähennyspäätökset. Niissä on kyse tavoitteista, uusiutuvissa taas keinoista, joilla tavoitteeseen pyritään. Oletuksena on, että päästöt vähenevät uusiutuviin siirryttäessä. Mutta vähenevätkö ne? Voi käydä myös toisin.

Ongelmana on myös RES-päätöksen päällekkäisyys päästökaupan vaikutusmekanismien kanssa. Kun päästökauppa on nyt realismia, josta komissio ei halua luopua, ja kun näyttää siltä että sitä jatketaan ainakin vuoteen 2020 ja todennäköisesti myös sen jälkeen, niin sen pitäisi riittää. Jo yksin päästökauppa vaikuttaa siihen, että uusiutuvien kilpailukyky paranee suhteessa fossiilisiin energialähteisiin. Uusia päällekkäisten tai jopa häiritsevien instrumenttien mukaan tuontia päästökaupan lisäksi tulisi varoa.

Joka tapauksessa eletään jännittäviä ilmastopoliittisia aikoja ilmastopaketin myötä. pakettiin kuuluu myös hyviä uutisia. Euroopan energiamarkkinoiden kannalta päästökauppadirektiivin uusimiselta odotetaan hyvin paljon. Jos tuleva versio vähentää hintaheilahteluja ja onnistuu luomaan hiilelle selkeän hinnan, markkinoista tulee ennustettavammat, myös sijoittajien kannalta. Hyvää on myös se, että komissio on aidosti pohtinut keinoja, joilla kilpailuvääristymiä ja hiilivuotoa voidaan välttää globaaleilla markkinoilla toimivan teollisuuden näkökulmasta. Komissaari Günter Verheugenin kommentti High Level Groupissa lupasi paljon: "Eikö ole typerää, jos viemme saasteita ja tuomme työllisyyttä."

Eija-Riitta Korhola (kok, EPP-ED)
www.korhola.com