Mitä EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkasopimus merkitsee jäsenmaille? - keskustelu Eurooppasalissa 19.4.
Euroopan parlamentti hyväksyi 10. huhtikuuta laajan EU:n muuttoliike- ja turvapaikkasääntöjen uudistuksen . Mepit äänestivät muun muassa uusista maahanmuutto- ja turvapaikkakäytännöistä sekä yhteisvastuusta ja taakanjaosta EU-maiden kesken. Euroopan parlamentin Suomen-toimiston ja Euroopan muuttoliikeverkoston 19.4. järjestämässä tilaisuudessa keskusteltiin muun muassa paketin merkityksestä EU:lle ja Suomelle sekä sen vaikutuksista jäsenmaiden maahanmuuttopolitiikkaan ja Eurooppaan kohdistuvaan muuttoliikkeeseen.
Koko keskustelu on katsottavissa tallenteena parlamentin toimiston Youtube-kanavalla.
Historiallisen laaja uudistus yhteisiin sääntöihin
Tilaisuuden alustanut sisäministeriön maahanmuutto-osaston erityisasiantuntija Saila Heinikoski taustoitti yli vuosikymmenen valmisteltuun sopimukseen eli niin kutsuttuun paktiin kuuluvia kymmentä säädöstä, joista merkittävimmät liittyvät yhteisvastuuseen ja kriisitilanteisiin. Lakipaketin voimaantulo edellyttää vielä EU:n neuvoston virallista hyväksyntää. Neuvosto on sitoutunut paktin hyväksymiseen ennen kesäkuun EU-vaaleja.
Jäsenvaltiot ovat paktin mukaan velvollisia osallistumaan yhteisvastuutoimiin, mutta määrittävät osallistumisen keinot. Auttaakseen muuttopaineen alaisia EU-maita, toinen jäsenmaa voi joko siirtää turvapaikanhakijoita alueelleen, antaa rahallista tai operatiivista ja teknistä tukea. Yhteisvastuu sitouttaa myös eturintamamaita tulijoiden tehokkaampaan rekisteröintiin, koska rekisterien avulla voidaan määritellä tukitoimia.
Geopoliittisen tilanteen vuoksi merkittävä kriisiasetus puolestaan mahdollistaa sen, että tietyissä asetuksessa määritellyissä tilanteissa, kuten laajamittaisen maahantulon tai välineellistämisen kontekstissa, jäsenvaltio voi pyytää komissiolta tilanteesta arviointia ja mahdollisuutta poiketa tietyistä unionin säädöksistä ja pyytää yhteisvastuutoimia tilanteensa helpottamiseksi.
Heinikosken mukaan paktin avulla voidaan hallita ja ennakoida paremmin maahanmuuttovirtoja ja järjestelmän toimintaa, tuottaa ja jakaa tarkempaa tietoa saapuneista, oleskelevista ja lähteneistä EU:ssa, arvioida etukäteisesti henkilön turvapaikan saamisen todennäköisyyttä sekä tunnistaa varhain EU:hun saapuvia, potentiaalisen turvallisuusuhan omaavia henkilöitä.
Tilaisuuden toisena alustajana toiminut Åbo Akademin tutkija Jaana Palander pohti paktin muuttavan EU:n turvapaikkapolitiikkaa ja turvapaikanhakua tiukemmaksi. Palander kritisoi paktia siitä, että se ei vähennä turvapaikanhakijoihin kohdistuvaa epäinhimillistä kohtelua. Palanderin mukaan paktilla pyritään osin vähentämään EU-alueelle pääsemistä, millä osoitetaan solidaarisuutta etenkin muuttopaineen alaisille EU-maille. Palanderin mukaan paktiin kuuluvalla, vapaaehtoisesti sovellettavalla uudelleensijoittamisasetuksella voidaan kuitenkin vastata humanitaarisen maahanpääsyn tarpeisiin ja tehostaa kansainvälistä suojelua vaativien henkilöiden pääsyä suojelun piiriin.
Paktin merkitykset EU:lle ja Suomelle
Paktilla pyritään kohentamaan EU:n yhteistä vastuunkantoa solidaarisuusvelvollisuuden avulla, korosti Eva Biaudet (r.) paneelikeskustelussa. Pakti myös yhdenmukaistaa EU-maiden maahanmuuttojärjestelmiä, mikä mahdollistaa EU:hun saapuvien turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien paremman seurannan. Biaudet nosti kuitenkin esiin, kuinka suojelua tarvitsevien haavoittuvaan asemaan ei paktissa kiinnitetä riittävästi huomiota.
Sirpa Pietikäinen (EPP, kok.) sekä Eero Heinäluoma (S&D, sd.) totesivat paktin olevan yksi vaalikauden isoimpia poliittisia päätöksiä. Pietikäinen korosti, kuinka yksin toimiminen globaalien haasteiden edessä ei ole tehokasta ja kuinka ilmastonmuutoksen vaikutus muuttoliikkeen kiihtymiseen pakottaa EU:n etsimään uusia toimintatapoja. Heinäluoman mukaan paktilla parannetaan EU:n kykyä vastata suuriin muuttoliikeaaltoihin ja välineellistämisen kaltaisiin tilanteisiin, sekä selvennetään kriteereitä pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottoon ja palautuksiin.
Sisäministeriön maahanmuutto-osaston osastopäällikkö Minna Hulkkonen totesi paktiin kuuluvan rajamenettelyasetuksen mahdollistavan EU:n ulkorajojen tehokkaamman valvonnan. Henkilöille, jotka eivät täytä maahantulon edellytyksiä, tehdään paktin myötä maahantuloa edeltävä seulonta, jolla tunnistetaan ja rekisteröidään maahan saapuvat henkilöt ja arvioidaan turvapaikan edellytyksiä. Menettelyn aikana jäsenmaa rajoittaa päätöstä odottavien saapujien liikkumista raja-alueelta eteenpäin.
Sen sijaan Suomen perustan toiminnanjohtaja Simo Grönroos (ps.) totesi, että pakti rajoittaa kansalaisvaltion oikeutta päättää omasta maahanmuuttopolitiikastaan. Grönroosin mukaan pakti ei myöskään vaikuta muuttoliikkeeseen torjuvasti eikä luultavasti estä turvapaikanhakijoiden edelleen liikkumista ja korosti, kuinka Euroopassa tarvitaan ajattelun muutosta muuttoliikettä ja pakolaisuutta koskevassa keskustelussa.
Solidaarisuus ja yhteisvastuu
Heinäluoma totesi paktin yhteisvastuuvelvoitteiden olevan erittäin tärkeä osa paktia. Pakti velvoittaa EU-jäsenmaita hallituspohjastaan riippumatta yhteiseen vastuunkantoon, joka luo ennustettavuutta EU:n maahanmuuttopolitiikkaan. Heinäluoma korosti, että paktilla on myös suuri merkitys Suomen turvallisuuden kannalta. Pakti mahdollistaa kriisitilanteiden paremman hallinnan tilanteissa, joissa Suomeen voisi saapua poikkeuksellisen paljon kolmansien maiden kansalaisia muun muassa välineellistämisen kaltaisessa tilanteessa.
Pietikäinen painotti yhteisvastuun tarkoittavan vastuun ja avun jakamista tilanteissa, jossa EU-maat kohtaavat muuttopainetta. Suomi voisi saada kriisitilanteissa rahallisen avun ja turvapaikanhakijoiden siirtojen lisäksi myös teknistä apua saapujien käsittelyprosesseihin. Pietikäinen korosti yhteisvastuun auttavan myös saapujia, sillä EU-jäsenmaat pystyvät yhdessä pitämään paremmin huolta saapujien kotouttamisesta.
Grönroos ei jakanut Pietikäisen ja Heinäluoman tilannekuvaa paktin merkityksistä. Grönroos korosti, että pakti ei sisällä riittävästi toimia hillitsemään muuttopainetta unionin kolmansista maista. EU:ssa pitäisi Grönroosin mukaan etsiä ratkaisua, jolla turvapaikkahakemusten käsittely pitäisi siirtää turvalliseen kolmanteen maahan EU:n ulkopuolelle. Grönroosin arvion mukaan tällä voitaisiin hillitä hallitsemattomasta muuttoliikkeestä mahdollisesti aiheutuvia yhteiskunnallisia ongelmia.
Globaali yhteistyö
Panelistit olivat yksimielisiä siitä, että EU:n täytyy tulevalla vaalikaudella syventää yhteistyötä EU:n naapurusmaiden, tulijoiden lähtömaiden sekä kauttakulkumaiden kanssa. Panelistit korostivat, kuinka maahanmuuttopolitiikka on nykyään sidonnaista myös muihin politiikan osa-alueisiin, kuten ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, kehitysyhteistyöhön sekä kauppapolitiikkaan.
EU:n täytyy Pietikäisen mukaan puuttua aktiivisemmin muuttoliikkeen juurisyihin, jotta lähtömaiden elinolosuhteet pysyvät kohtuullisina. Pietikäinen muistutti myös, että Suomen ja EU:n etu on kansainvälisen oikeuden ja sääntöpohjaisen maailmanjärjestelmän sitova kunnioittaminen, yhteisen vastuun kantaminen sekä pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksien turvaaminen.
Hulkkosen mukaan paktilla pyritään siihen, että hädänalaisten ihmisten riskien ottaminen, muun muassa salakuljetus, vähentyisi. Hulkkonen piti tärkeänä, että lähtömaita ja kauttakulkumaita pyrittäisiin EU:n toimesta sitouttamaan yhteistyöhön, muun muassa tukemalla maiden maahanmuuttohallinnon uudelleenjärjestelyissä.
Grönroos muistutti kansallisvaltioiden oikeudesta päättää lainsäädännöstä eikä näe paktin vaikuttavan tulijoiden asenteisiin tai parantavan turvapaikanhakijoiden oikeuksien toteutumista. EU:n täytyisi Grönroosin mukaan ehkäistä maahantulijoiden määrää auttamalla ensisijaisesti enemmän lähtömaissa.
Tulevat suuntaviivat
Uusia muuttoliike- ja turvapaikkapolitiikan pelisääntöjä aletaan lähtökohtaisesti soveltaa kaksi vuotta niiden hyväksymisestä eli keväällä 2026.
Laajasta lakipaketista jäi uupumaan ns. paluudirektiivin uudistaminen. Heinäluoman mukaan tehokas ja kestävä paluujärjestelmä on tärkeä osa maahanmuutto-ja turvapaikkapolitiikkaa. Jos kielteistä päätöstä saanutta henkilöä ei saada palautettua lähtömaahansa, se vähentää paktin uskottavuutta kansalaisten silmissä. Heinäluoma korosti, että maahanmuuton kasvaessa ja Euroopan väestön ikääntyessä, myös laillisia maahanmuuton väyliä ja yhteisten työmarkkinoiden mahdollisuuksia maahanmuuttajille voitaisiin kehittää tulevalla vaalikaudella.
Grönroosin arvion mukaan muuttoliikkeestä johtuvien negatiivisten vaikutusten, kuten kansantalouden rasituksen ja turvallisuuden heikkenemisen, myötä maahanmuutto pysyy yhteiskunnallisena keskustelunaiheena. Grönroos ei pidä realistisena, että maahanmuuttajille olisi tarvetta luoda uusia laillisia väyliä, vaan maahanmuuton kriteereitä pitäisi ensisijaisesti kiristää.
Pietikäinen arvioi, ettei parlamentti käsittele paktia ensi vaalikaudella juurikaan laajuuden ja neuvotteluiden monimutkaisuuden vuoksi. Yksityiskohtiin saatetaan kuitenkin palata keskustelujen muodossa, kun säädöksiä on alettu soveltamaan kahden vuoden kuluttua. Pietikäinen korosti paktin edistävän eurooppalaisia ja ihmisoikeussopimuksiin perustuvia ratkaisuja muuttoliikkeestä johtuvaan globaaliin haasteeseen sen puutteista huolimatta.
Teksti: Teemu Räty
Kuvat: Ellen Mäkelä