Eurooppasalissa puitiin 22.3. Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tulevaisuutta

Ensimmäisessä paneelissa keskusteltiin Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tulevaisuudesta. Koko keskustelu on katsottavissa tallenteena parlamentin toimiston YouTube-kanavalla. Kuva: Sebastian Coffeng.

Eurooppalaisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tulevaisuus

Ensimmäisessä paneelikeskustelussa meppi Sirpa Pietikäinen (EPP, kok.), kansanedustaja Tytti Tuppurainen (sd.), European Movement Internationalin rahastonhoitaja Aku Aarva, Euroopan komission puolustusteollisuuden ja avaruuden pääosaston Jonas Cederlöf sekä ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Juha Jokela keskustelivat eurooppalaisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tulevaisuudesta. Paneelin alusti Euroopan komission Suomen-edustuston päällikkö Maria Blässar.

Alkusanoissaan Blässar kertoi Euroopan komission hiljattain julkaisemasta kaikkien aikojen ensimmäisestä Euroopan puolustusteollisuusstrategiasta, jossa esitetään pitkän aikavälin visio Euroopan unionin puolustusteollisen valmiuden saavuttamisesta ja toimia teollisuuden kilpailukyvyn tukemiseksi.

Paneelissa keskusteltiinkin muun muassa siitä, miten uusi strategia edistää EU:n valmiutta huolehtia laajemmin omasta turvallisuudestaan, kun Yhdysvaltojen rooli Euroopan puolustamisessa ei tulevaisuudessa välttämättä ole yhtä merkittävä kuin aikaisemmin. Lisäksi panelistit keskustelivat EU-maiden yhteisistä puolustushankinnoista, EU:n ja Naton merkityksestä Euroopan turvallisuudessa sekä varautumisesta Donald Trumpin mahdolliseen presidenttikauteen.

Jonas Cederlöf painotti puolustusteollisuusstrategian ja puolustusteollisessa ohjelmassa esitetyn rahoituksen sekä Euroopan investointipankin kautta mahdollisesti jaettavan rahoituksen olevan vain alkupiste sille, että Euroopalla olisi riittävä puolustuskyky Venäjän kaltaista aggressiivista valtiota vastaan. EU-maiden yhteisistä puolustushankinnoista Cederlöf totesi, että puolustustarvikkeiden toimitusvarmuus vaatii riittävän suurta yhteistä kysyntää, jonka edistäminen on yksi komission strategian tehtävistä.

Tytti Tuppurainen korosti, että Euroopan unioni on historian merkittävin rauhanprojekti, mutta sen on myös pystyttävä vastaamaan ajankohtaisiin haasteisiin. Tuppurainen totesi puolustusteollisuusstrategian olevan tarpeellinen ja oikea-aikainen. Naton ja EU:n roolit Euroopan turvallisuudessa ovat hyvin erilaiset ja niiden tulee sellaisina myös pysyä. Nato ja EU voivat kuitenkin täydentää toisiaan. EU-mailla on Tuppuraisen mukaan joka tapauksessa oman turvallisuutensa vuoksi intressi vahvistaa myös puolustusta ja osoittaa, että Eurooppa toimii yhtenäisesti.

Juha Jokela totesi, että EU-maiden puolustusmenot kasvoivat merkittävästi Venäjän hyökkäyksen jälkeen, mutta vain melko pieni osuus menoista kohdistuu jäsenmaiden yhteistyöhön. Jokela nosti esiin myös sen, että EU on laajenemassa maihin, joilla on merkittäviä turvallisuushaasteita. EU:n edellisessä merkittävässä laajentumisessa uudet jäsenmaat olivat jo aiemmin liittyneet Natoon, mutta nyt EU:n on suhtauduttava vakavasti naapurustonsa ja jäsenyyttä tavoittelevien maiden turvallisuustilanteeseen. EU:lla on puolustusteollisuuden kautta keinoja tukea myös Naton toimintaa. Merkittävin ero Naton ja EU:n välillä on Jokelan mukaan suhteessa laajaan turvallisuuteen: EU:lla on komissio ja parlamentti, jotka voivat edistää yhteiskuntien kokonaisturvallisuuden kannalta merkityksellistä lainsäädäntöä.

Aku Aarva totesi, että puolustusteollisuusstrategia on hyvä alku, mutta ei riitä. Euroopassa tarvitaan ajattelun muutosta, jotta sen omalla teollisuudella voidaan tuottaa riittävät välineet EU:n arvojen ja vapauden puolustamiseksi. Aarva painotti, että Venäjän pysäyttämiseksi Eurooppa tarvitsee pelotteen, jonka luomisessa vahva eurooppalainen puolustusteollisuus on keskeinen. Aarva nosti myös kysymyksen siitä, miten EU pystyy tekemään turvallisuuspoliittisia päätöksiä, kun jäsenmaiden käsitykset turvallisuustilanteesta voivat olla hyvin erilaisia. Yksi ratkaisu voisi Aarvan mukaan olla määräenemmistöpäätöksiin siirtyminen EU:n neuvostossa myös turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä.

Sirpa Pietikäinen painotti, että turvallisuuskysymyksissä on tärkeää katsoa laajaa kuvaa, ei ainoastaan puolustusta ja sotilaallista turvallisuutta. Puolustuspolitiikan kannalta Pietikäinen piti tärkeänä, että jäsenmaat todella sitoutuvat rahoittamaan yhteistä puolustusteollisuutta, koska EU-yhteistyöllä puolustuksen kehittäminen olisi huomattavasti kustannustehokkaampaa. Eurooppalaisten valtioiden moninaisia turvallisuusintressejä Pietikäinen ei pitänyt ongelmana EU:n yhteisen turvallisuuspolitiikan kannalta, sillä myös maatalouden kaltaisilla politiikan aloilla jäsenmaiden välillä on eroja, jotka eivät kuitenkaan ole estäneet yhteistä politiikkaa.

Toisessa paneelissa keskusteltiin EU:n sopeutumisesta tulevaisuuden turvallisuushaasteisiin. Koko keskustelu on katsottavissa tallenteena parlamentin toimiston YouTube-kanavalla. Kuva: Sebastian Coffeng

Miten EU sopeutuu tulevaisuuden turvallisuushaasteisiin?

Keskustelutilaisuuden toisessa paneelissa Euroopan parlamentin varapuhemies Heidi Hautala (Greens/EFA, vihr.), meppi Nils Torvalds (Renew, rkp.), Eurooppalaisen Suomen toiminnanjohtaja Totti Sivonen, Ulkopoliittisen instituutin tutkija Tyyne Karjalainen sekä Euroopan tulevaisuuskonferenssin kansalaisedustaja Ninni Norra keskustelivat siitä, millaisia institutionaalisia muutoksia EU:ssa tarvitaan tulevaisuuden turvallisuushaasteisiin vastaamiseksi. Panelistit keskustelivat myös mahdollisista muutoksista EU:n perussopimuksiin, jäsenvaltioiden ja EU:n välisestä työnjaosta puolustuksessa sekä EU:n tuesta Ukrainalle.

Heidi Hautala totesi, että EU:lla on nyt välineitä rakentaa puolustusteollisuutta Euroopan tasolla. Hän kuitenkin painotti ensimmäisen paneelin viestiä siitä, että Nato on Euroopan puolustuksen kulmakivi, kun taas EU:n tehtävä on ennen kaikkea kokonaisvaltaisen turvallisuuden ylläpitäminen. Hautala näki, että jäsenmaiden yksimielisyysvaatimuksesta tulisi luopua, jotta EU voi olla tehokas ja uskottava toimija globaalissa politiikassa. Myös laajentuminen edellyttää muutoksia EU:n perussopimuksiin. EU:ssa on kuitenkin myös luovuutta löytää nykyisten välineiden avulla erilaisia keinoja esimerkiksi Ukrainan tukemiseen, Hautala korosti.

Nils Torvalds kaipasi lisää johtajuutta turvallisuus- ja puolustuspoliittisten haasteiden ratkaisuun EU:ssa. Torvaldsin mukaan monet EU-maat olivat laiminlyöneet puolustusvalmiutensa ylläpidon ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Torvalds näki myös laajempana ongelmana sen, että Saksan ja Ranskan kaltaiset suuret jäsenmaat eivät voi enää aiempaan tapaan rahoittaa EU:ta, vaan uudistukset vaatisivat uusia yhteislainoja jo valmiiksi velkaantuneille EU-maille.  

Totti Sivonen korosti, että puolustus on lähtökohtaisesti jäsenmaiden vastuulla, mutta alan teollisuuden kehittäminen ja yhteiset hankinnat ovat alueita, joilla EU-tason yhteistyötä on mahdollista edistää. Euroopan turvallisuusympäristön lähitulevaisuus on epävarma, minkä vuoksi EU:ssa on oltava valmius perussopimusten muutoksiin ja syvempään integraatioon puolustuksen ja turvallisuuden kysymyksissä. EU:n yhteisiä lainoja puolustuksen kehittämiseen Sivonen ei pitänyt tällä hetkellä realistisina.

Tyyne Karjalainen painotti muiden panelistien tapaan Naton merkitystä Euroopan turvallisuuden takaajana. Karjalainen kuitenkin totesi, että EU:n on voitava toimia kriisinhallinnan kaltaisilla aloilla myös ilman Natoa. Karjalaisen mukaan on myös tärkeää, että EU:n erilaiset puolustuspoliittiset välineet säilyvät joustavina, jotta erilaiset jäsenmaat voivat osallistua niiden kautta esimerkiksi Ukrainan tukemiseen. Karjalainen muistutti myös, että on tärkeää käydä keskustelua siitä, millaiset arvot EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehitystä ohjaavat.

Ninni Norra totesi, että puolustuspolitiikassa kaikilla eurooppalaisen päätöksenteon tasoilla on merkityksellinen tehtävä. Jäsenmaiden on huolehdittava omien armeijoidensa kyvykkyydestä, kun taas EU:n tasolla on huolehdittava, että rakenteet ja päätöksentekomekanismit ovat tarkoituksenmukaisia. Perussopimusmuutosten Norra totesi olevan osa EU:n historiallista kehitystä. Olennaisinta olisi pohtia, mikä EU:n visio ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on, ja tehdä tarvittavat muutokset sen mukaisesti. Panostukset turvallisuuteen vaativat myös Euroopan talouden saamista takaisin kasvuun, Norra korosti.

Teksti: Joel Hakala

Kuvat: Sebastian Coffeng