EU johtaa tekoälyn sääntelyä – keskustelu Eurooppasalissa
Mepit hyväksyivät 13. maaliskuuta maailman ensimmäiset tekoälysäännöt. Uuden EU-lain tavoitteena on edistää alan innovointia ja taata, että tekoälyn hyödyntäminen on turvallista ja perusoikeuksien mukaista. Vastaako sääntely odotuksia, ja onko tekoälysäädöksellä potentiaalia yleistyä normiksi myös EU:n ulkopuolella? Aiheesta keskusteltiin Euroopan parlamentin Suomen-toimiston järjestämässä keskustelutilaisuudessa perjantaina 15.3.
Tallenne keskustelusta on katsottavissa Youtubessa.
Tekoälyn tehokkuus edellyttää käyttötapojen sääntelyä
Tilaisuuden juontanut ulkoministeriön ensimmäinen digitalisaatiosta ja uusista teknologioista vastaava suurlähettiläs Stefan Lindström nosti keskustelun alkuun huomion tekoälyn kehitystahdista. Hän viittasi Euroopan ulkosuhdehallinnon suurlähettiläs Gerard de Graafin äskettäiseen puheeseen Piilaaksossa, jossa tämä oli arvioinut, että tekoälyn tehokkuus nousisi minimissään 10 kertaiseksi seuraavien 12 kuukauden aikana, ja parhaimmillaan jopa 100-kertaistuisi. Onkin hyvä kysymys, miten EU:n tekoälysäädös pystyy huomioimaan tällaisen kehitystahdin ja mahdolliset mustat joutsenet, kun emme tiedä mitä emme tiedä?
Henna Virkkusen (EPP, kok.) mukaan digilainsäädäntö on alan kehitystahdin vuoksi kaikkein vaikein lainsäädäntösektori ja tekoäly on sen vaikein ennakoitava osa. Tässä mielessä säädöksen riskeihin ja käyttötapoihin perustuva lähestymistapa on valikoitunut parhaimmaksi. Miapetra Kumpula-Natri (S&D, sd.) painotti niin ikään, että EU ei säätele tekoälyä sinänsä vaan tekoälyavusteisia tuotteita Euroopan markkinoilla. Laskentatehon kasvu ei muuta sitä, että tietyt käyttötavat kuten sosiaalinen pisteytys ja tunteidentunnistus tulevat pysymään kiellettyinä jatkossakin. Kansanedustaja Atte Harjanteen (vihr.) mukaan kesken säädäntötyön jouduttiinkin ottamaan huomioon kielimallien yllättävä kehitystahti, kun huomattiin, että käyttötapoihin perustuvan sääntelyn tulisi olla vieläkin kattavampaa. Kumpula-Natri lisäsi, että nimenomaan parlamentti eli mepit halusivat generatiivisen tekoälyn sääntelyn piiriin ja lakiin sisällytetty systeemisen riskin ajatus kehittyi kahden vuoden säädäntötyön aikana.
Silo AI:n toimitusjohtajan Peter Sarlinin mukaan tuottavuuden kasvu tekoälyalalla on vielä vaikea kysymys, koska kasvu ei synny yksistään tekoälyn kehityksestä vaan tuotteiden kautta. Tekoälyä hyödyntämällä päästään parempiin tuotteisiin, jotka kasvattavat tuottavuutta. Sääntelyn on hyvä tällöin keskittyä juuri tuotteisiin ja käyttötapauksiin. Tekoälysäädöksessä saatettiin kylläkin ottaa askel taaksepäin, kun siinä osin kuitenkin puhutaan teknologiajärjestelmistä. Jatkossa innovointi mielessä pitäen olisikin hyvä keskittyä juuri käyttötapoihin ja niiden horisontaalisuuteen.
Harjanteen mukaan voimme säännellä myös syötettä, eli tekoälyn käyttämää dataa, joka yleensä tulee käyttäjiltä ”koneen ulkopuolelta”. Lisäksi käyttötapojen ennakointi on vaikeaa, koska voimakkaita työkaluja voidaan käyttää vaikka mihin. Esimerkiksi nuoret keksivät jatkuvasti uusia tekoälyn soveltamistapoja.
Miten sääntely mahdollistaa innovoinnin?
Virkkusen mukaan tekoälysääntöjen yksi tarkoitus on taata yritysten näkökulmasta tietty oikeusvarmuus ja ennakoitavuus. Lisäksi yhteisen sääntelyn puute yleensä johtaa siihen, että jäsenmaat kehittävät omia sääntöjään, mikä rajoittaisi yritysten innovointihaluja vielä enemmän. Hän totesi, että Suomen kaltaisen pienen maan näkökulmasta katsottuna ongelmana on edelleen liika byrokraattisuus ja lainsäädännön raskaus, mutta tämä on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin 27 erillistä lakia. Nyt painavimmat vaatimukset kohdistetaan suurimpiin yrityksiin, mutta tulee muistaa, että pienemmät ovat samalla osa yhteistä ekosysteemiä. Kumpula-Natri lisäsi, että innovoinnin mahdollistamisessa on sääntelyn sijaan enemmän kyse pienten toimijoiden kannustimista eritoten rahoituksen suhteen.
Sarlin totesi yrityskentän puolesta olevan tärkeää, että säädös on vihdoin saatu maaliin, sillä epävarmuus on suurin innovaatioita haittaava tekijä ja jo viestiminen tulevasta sääntelystä voi luoda epävarmuutta. Hänen mukaansa epävarmuustekijä on vielä olemassa esimerkiksi laissa mainitun GPAI:n eli yleiskäyttöisten tekoälyjärjestelmien osalta, koska kukaan ei vielä tunnu täysin tietävän mitä kaikkea käsitteen piiriin kuuluu. Tekoälysäädös toimii tässä yhden hypoteesin varassa ja tätä kohtaa tullaan varmaankin jatkossa avaamaan uudestaan.
Sarlinin mukaan tiedämme myös, että suuret toimijat tulevat joka tapauksessa kehittämään korkean riskitason malleja ja niillä on siihen resurssit. Jos halutaan, että Eurooppaan syntyisi johtava tekoäly-yritys, on kynnyskysymyksenä se, miten pienet toimijat pystyvät vastaamaan sääntelyyn. Kielimalleja saattaa syntyä tuhansia ja juuri perustetun EU:n tekoälytoimiston tehtävänä on käsitellä niitä suhteessa lainsäädäntöön. Kumpula-Natri totesi pelisääntöjen koskevan myös Yhdysvalloista tai Kiinasta Euroopan markkinoille tulevia tuotteita, mikä tasaa pelikenttää, ja Euroopan tekoälyviranomainen on merkittävässä asemassa keskustelun jatkajana.
Sarlin nimesi neljä isointa tekijää Euroopan digitaalisen kilpailukyvyn kannalta: laskenta, osaaminen, data ja softayhtiöt. Eurooppa on näiden osalta suhteellisen hyvässä asemassa. Suomessa on esimerkiksi Euroopan tehokkain supertietokone Lumi ja eritoten eurooppalainen akateeminen osaaminen on alalla maailman huippua. Saattaa vain käydä niin, että osaaminen valuu muualle. Jotta saataisiin luotua Eurooppaan jäävää lisäarvoa, tarvitaan rahoitusta. Etenkin ohjelmistotuotteet ovat kohde, missä tekoälyn arvoa luodaan, ja samalla se on merkittävin arvon valumiskanava muualle. Miten varmistaisimme, että ohjelmistotuoteyhtiöitä syntyy Eurooppaan? Silo esimerkiksi kehittää yhtä suurinta avoimen lähdekoodin kielimalliperhettä. Haasteita asettavat kuitenkin Euroopan monet kielet ja väistämättä suurimmat markkinat näille ratkaisuille ovat Pohjois-Amerikassa.
Bryssel-efekti?
Lindströmin mukaan yhteisten sääntöjen puuttuminen on ongelma ja regulaation tarvetta on tuotu esiin myös alan yrityksistä – toisinaan kulissien takana. Hänen mielestään Yhdysvallat onkin ulkoistanut sääntelytyötä EU:lle. Esimerkiksi internetin pohjasääntönä on USA:ssa edelleen vuodelta 1996 peräisin oleva Section 230 of the Communications Decency Act, jonka mukaan verkkoalustat eivät ole vastuussa siitä, mitä käyttäjät niillä julkaisevat. Erilaisia suuntaviivoja on olemassa OECD- ja G7-maiden tasolla, mutta toimivaltaa puuttua väärinkäytöksiin ei ole ollut. Voisiko Bryssel-efekti eli EU-sääntelyn leviäminen maailmanlaajuiseksi normiksi toimia tekoälyn tapauksessa, kuten aiemmin on nähty tietosuojan ja GDPR-asetuksen suhteen?
Digilainsäädännön parissa jo pitkään toimineen Virkkusen mukaan vielä noin 10 vuotta sitten oli yleistä, että esimerkiksi amerikkalaisten suuryritysten edustajat periaatteellisesti vastustivat kaikkea sääntelyä, joka puuttuisi heidän toimintaansa. Mutta viime vuosina näiden yritysten taloudellinen ja poliittinen valta on kasvanut niin paljon, että ne eivät voi enää määritellä pelisääntöjä vain omilla käyttöehdoillaan. Digijäteistä onkin tullut aktiivisia vaikuttajia eurooppalaiseen lainsäädäntötyöhön, koska ne ennakoivat, että samanlaista lainsäädäntöä on tulossa myös Yhdysvaltoihin.
Harjanteen mielestä kohtalonkysymys on, onko EU kiinnostava, kilpailukykyinen ja tarpeeksi vahva talousmahti. Mitä enemmän sillä on vaikutusvaltaa, sitä vahvempi on sääntelynkin vaikutus. Sarlin totesi Bryssel-efektin olevan hieman väärä termi, jos puhutaan kilpailukykyisen toimintaympäristön luomisesta ja eurooppalaisten yritysten voitosta. Yleisesti ottaen EU suunnannäyttäjänä on yrityksille hyvä asia, koska ne voivat sen kautta valmistautua toimintaympäristöön ja sääntelyyn, jotka mahdollisesti leviävät muualle maailmaan. Toisaalta voi myös olla, että yritykset vain valikoivat asiat, jotka on Euroopassa todettu toimiviksi.
Digilukutaidon ja tekijänoikeuksien merkitys
Faktabaarin Mikko Salo painotti yleisökommentissaan kansalaiskeskustelun tärkeyttä EU-vaalien alla. Hän mainitsi esimerkkinä Faktabaarin juuri julkaiseman tutkimuksen tekoälypohjaisten algoritmien vaikutuksesta vaalikeskusteluun. Tutkimuksessa havaittiin, että Youtube antoi hakutuloksissaan näkyvyyttä yhdelle poliittiselle puolueelle muiden kustannuksella. Faktabaari on hiljattain julkaissut myös tekoälyoppaan.
Kansalaisten näkökulmasta huolia todella riittää. Syväväärennökset ja disinformaatio hyötyvät polarisaatiosta sekä puutteellisesta digilukutaidosta. Tulevat EU-vaalit ovat maailman toiseksi suurimmat ja niissä on varauduttava häirinnän lisääntymiseen. Alustojen vastuu korostuu entisestään, mutta juurisyihin tulee puuttua koko yhteiskunnan tasolla. Dopamiinikoukutus koskee kaikenikäisiä, eivätkä kaikukammion syötteet pohjaudu yleissivistykseen vaan kaupallisiin intresseihin.
Musiikkialan edunvalvoja Iiris Suomela korosti tekijänoikeuksien merkitystä tekoälyn käyttämän datan suhteen. Hän kysyi, miten tekijänoikeuksia voidaan suojata ja miten voimme taata luovien ammattien tai toimittajien työn jatkumisen, kun uuden luomisen tavat hämärtyvät? Parlamentti on ottanut päätöslauselmallaan kantaa artistien oikeudenmukaisten korvausten ja moninaisempien suositusalgoritmien puolesta.
Keskustelunavauksille on nyt suuri tarve. Harjanteen mukaan esimerkiksi taloutemme rakenteita voitaisi tarkastella niin että ihmisillä säilyy mahdollisuus ajatella ja toteuttaa itseään ilman, että se on muusta pois. Voisimme jopa miettiä eräänlaista ajattelun kapasiteettimaksua.
Tekoälylaki vaatii vielä EU:n neuvoston hyväksynnän ennen kuin se julkaistaan EU:n virallisessa lehdessä. Tämän jälkeen tekoälysäädös astuu vaiheittain voimaan lopullista hyväksyntää seuraavien kuuden ja 36 kuukauden aikana.
Teksti: Antti Kinnunen